"Edustusto suosittelee edelleen noudattamaan erityistä varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta julkisilla paikoilla liikuttaessa. Terrori-iskut ja/tai poliittiset levottomuudet ovat periaatteessa aina mahdollisia ympäri maata." "Köyhyydestä johtuva rikollisuus näkyy yleistyneenä katurikollisuutena, mm. käsipuhelimien ryöstöt ja muut aseelliset ryöstöt ovat tavallisia ja ovat johtaneet jopa henkirikoksiin."
- Ulkoministeriön matkustustiedote: Filippiineille 22.10.2007 -. Paikkahan kuulostaa lähes Puuhamaalta, eli ei auta ku pakata reppu ja lähtee tarkastamaan. Eli reilu viikko sitten alkoi koulutehtävät tulee korvista itse kultakin ja päätettiin parin saksalaisen (Hans ja Sebastian) sanoa hyvästit koulustressille. Buukattiin siis lennot Hong Kong- Cebu – Hong Kong maanantai iltana ja lähtö oli heti parin ylihuomenna eli keskiviikkona. Cebu Airlines lennätti meidät hyvinkin huokeaan 110€:n hintaan edestakaisin, joten eihän moisesta voi kieltäytyä. Filppareille saavuttiinkin sitten kolmelta yöllä ja siinä sitten alettiin pähkäilemään, että mitäs nyt. Muutama muu vaihtari oli käynyt katsastaa samoja paikkoja etukäteen ja suosituksena oli haistattaa pitkät Cebun kaupungille ja lähteä jollekkin lähisaarelle nauttimaan elämästä. Samalla lennolla tuli myös 4 muuta vaihtaria meidän koulusta, mutta heillä oli tarkoitus vuokrata jonkinnäköiset moottoripyörät ja katsella Cebua ainakin yksi päivä. Me päätettiin saksalaisten kanssa jättää mopoilut toiseen kertaan ja arvottiin määränpääksi Malapascuan saari Cebun pohjoispuolella.
Tosta löytyy kartat, niin selvenee Filippiinit ja tarkempi Cebu.
Siinä sitten kuunneltiin puolisen tuntia mitä parempia tarjouksia taksimiehiltä minne kannattaisi suunnata ja kuinka he voisivat meidät sinne halvalla ajaa. No siinä varmaan joku puolisen tuntia kuunneltiin niiden juttuja ja kun suulaimmat sekä kärsimättömimmät olivat häipyneet, valittiin vähän hiljaisempi eikä niin agressiivinen kuski, kun saatiin hintakin oli enää n.60% ensimmäisestä tarjouksesta. Äijä osoittautuikin oikein lupsakaksi veikoksi, vaikka ei mikään suupaltti ollutkaan. Sen verran kaveri paljasti että on sillä on 5lasta ja ajelee renkinä appiukolle. Niin ja ehti se haukkua pahat islamistit, jotka pilaa maan maineen terrorillaan ja kidnappauksillaan. "Don't go south…Bad bad bad, islams…!" Auton torvea kaveri kyllä soitteli sitäkin enemmän; muille autoille, mopoille, koirille, kanoille, ihmisille, lehmille ja ihan vaan omaksi huvikseen. Eli pilli soi valehtelematta noin puolen minuutin välein ja kun ajomatka kesti kolmisen tuntia yöaikaan, niin lyhyellä matikallakin laskee että kaveri takoi sitä torvea lähes jännetuppitulehdukseen asti. Oli aika hiljaista sen nukkumisen kanssa.
Sebastian ja Hans eikä tällä kertaa niin pelottava long boat kyyti.
Auringon jo nousun jälkeen seitsemän maissa sitten saavuttiin Mayaan, mistä oli tarkoitus ottaa lautta Malapascoalle ja maksaa kuskille ruhtinaallinen kiitos matkasta n. 20€ (3h:n matka ja kaverin piti ajella tietty takaisikkin). Siinä sitten heti huomattiinkin, että lautta olikin long boat mikä ei mua haitannut, hans ja sebastian ei ihastuneet , sillä he tuossa taannoin Thaimaassa olivat erehtyneet ylitäyteen long boattiin joka oli upota. No joka tapauksessa nyt meitä ei ollut, kuin kymmenkunta henkeä (lautalle mahtuu ehkä 20-25hlöä) ja eikä tuultakaan ollut nimeksikään, joten myös pojat bayernin pojat tulivat mukisematta kyytiin. Long boat matkasta maksoimme 2€, vaikka kaverit alkoi ruinaamaan lisää 50metrin soutuvene kyydistä long boatille. Ei oltu maksamassa ja 15minuutin ruinaamisen jälkeen ne vissiin kyllästyi ja päästiin vihdoin liikkeelle. Itse long boat matka Malapascualle kesti reilut puolituntia. Saari itsessään on pieni, eli sen kävelee ympäri parissa kolmessa tunnissa. Ei siis teitä eikä autoja, vaan pikkupolkuja joita voi laiskuudessaan ajella mopoilla, jos ei jaksa kävellä. Olin sen verran ehtinyt tekemään taustatyötä, että tiesin yhden majapaikan nimeltään BeBe's saarelta ja paikallinen poika meidät sinne ohjasikin, paikan omisti kuulemma pojan täti. Huone olikin ok, oma vessa ja suihku ja koska se ei ollut ihan rannalla, niin hintakin oli kohdillaan n.3€/yö/nassu. Myöskään yksin matkustavan ei tarvitse murehtia, sillä useampikin gekko ilmeisti illalla päivystämään illalista terassin lampun loisteeseen. Paikan näyttänyt poika tarjosi meille snorklausta reissua, mutta koska olimme aika puhki reissusta, niin snorkkailut oli luvassa seuraavana päivänä eli perjantaina. Kamat huoneeseen ja aamupalalle viereiseen ravintolaan, jonka jälkeen aamupalalle viereseen ravintolaan. Koitin tilata banaani pirtelöä, mutta tarjoilija tyttönen kertoi ettei onnistu, sillä sähköt toimivat saarella iltakuudesta puolille öin, joten tehosekoitin ei toiminut. Ihmettelinkin et mitä majapaikan täti oli höpissyt, et sähköt tulee vasta illalla. No jokatapauksessa omeletit naamaan ja mehut naamaan ja sitten oli aika lähteä etsimään joku rauhallinen ranta, jossa voisi ottaa kuitata univelkoja päikkäreillä.
Palmun alla on hyvä olla.
Se ei ollutkaan vaikea tehtävä sillä koko saaren rantaviivasta n.75-80% oli hiekkarantaa. Ei siis ollut vaikea tehtävä löytää omaa rannanpätkää, jossa ei ollut turistin turistia. Muutenkin saarella, ei isommin turisteja näkynyt ja nekin vähät olivat pääasiassa kokoontuneet isompien ja vähän kalliimpien majapaikkojen edustoille. Turistit olivat joko nuoria reppureissaajia tai näitä 'parempien' paikkojen saksalaisia/englantilaisia n. 40 vuotiaita yksinäisiä miehiä. Tiedä sitten mitä olivat saarelta tulleet hakemaan…?? Ihmiset muuten saarella olivat todella ystävällisiä ja jaksoivat moikkailla hymyssä suin kaikille. Minne ikinä kulkikin jostain kuului pikkulasten hello! huutoja ja siinä toivossa että valkolaiset liittyisi heidän leikkeihin. Uskomatonta miten ihmiset jaksoivatkaan olla niin iloisia ja avoimia… Itsellänihän voisi tuo hymy hyytyä moikkailut vaihtua manailuun, jos turistit pyöris harvase päivä omalla takapihalla.
Turistit takapihalla...
Muutaman tunnin jälkeen suuntasimme takaisin kohti BB'siä ja kuinka ollakkaan kohtasimme muut vaihtarit (Laney, Ben, Reyes jenkeistä ja Daniel saksasta), sillä kaverit oli kyllästynyt Cebuun hyvinkin nopeasti ja seuranneet meidän jalanjälkiä taksi-long boat yhdistelmällä. Kaverit tosin oli maksanut lähes tuplahinnan meihin verrattuna, mutta eli yhteensä joku reilu 60€ koko reissusta. Eli kannattaa tinkiä! Tosin tuohon hintaa kuului yksi eksynyt taksi kuski, joten pojat olivat itse ajelleet taksia, kun kuski oli hukassa. Sekä privaatti long boat Mayasta saarelle. Sällit oli majoittuneet myös hieman kalliimpaan majapaikkaan, joka tosin oli ihan rannan päärannan vieressä (BB'stä käveli sinne 5min). Me skipattiin jälleen mopoilut ja vaihdettiin asemaa päärannalle palmun alle päikkäreille. Neljän maissa Ben tuli ilmoittamaan että happy hour oli alkanut n.150metrin päässä olevalla kelluvalla baarilla, joten suuntasimme sinne. Tällä kertaa happy hour olikin todella iloinen sillä rommikola irtosi 1,20€:lla ja iloisella tunnilla toisen sai ilmaiseksi kaupan päälle. Tätä maksa yksi ota kaksi etua huolella hyödyntäen saimmekin aikaa muutaman tunnin tuhlattua, välillä mereen pulahtaen. Iloinen tunti alkoi myös painamaan jonkin verran kaikkien silmäluomia ja 1,50€:n spagetti carbonarojen jälkeen kaikki päättivätkin painua nukkumaan. Kello taisi olla peräti seitsemän illalla…hahah..rankkaa on tosiaan reissaaminen.
Iloisen tunnin vietossa..
..myös muut nauttivat iloisesta tunnista -Laney, Ben, Hans, Sebastian-
Seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan…Kirjaimellisesti, koko saari oli nimittäin täynnä kukkoja/kanoja ja kun se ensimmäinen herää, niin hetken päästä alkaa sellaisen kukkokuoro raikaamaan että oksat pois, eikä tässä kellossa myöskään ole torkku toimintoa. Itse aamu-unisena harkitsin todellakin yhden ostamista ja salakuljettamista takaisin HK:n, toimii nimittäin huomattavasti paremmin kun mitkään kännykän herätystoiminnot. Aamu-uinnin ja –palan jälkeen olikin aika lähteä snorklaus reissulle, minkä muut vaihtarit olivat sopineet. Edellispäivästä oppineena/vihastuneena hintakin oli kohdillaan 6€/lärvi koko aamupäivän (n.4,5h) reissusta omalla veneellä sis. varusteet, lounaan, parit bisset. Vesi sukelteluun ja snorkkailuun oli mitä mahtavin, näkyvyys varmaan kymmenkunta metriä, jonkin verran koralleja ja paljon erilaisia mereneläviä. Niin, veden lämpötila oli muuten +28*C ja mukavan suolaista eli pinnalla pysymisen eteen ei isommin tarvinnut uhrautua. Päivä olikin mitä parhain ja kaiken kruunasi parkkeeraus autiolle pikku rannalle, jossa veneen miehistö 4(hlöä) grillaili meille mitä parhaimman lounaan grillattua kanaa ja riisiä, meidän snorkkaillessa ja ällistellessä merenalaista maailmaa paikallisten pikkupoikien kanssa. Lounaan jälkeen käytiin pilkimässä vielä vähän akvaariokaloja ja sitten olikin reissu ohi ja päikkärien aika palmun varjossa.
Ei näin...mutta vielä naurattaa...
Saatiin lähes stasi-asiakirjojen tasoista tiedustelu aineistoa käsiimme, jonka mukaan paikallisella koulun koriskentällä oli ulkoilma disko. Seitsemän maissa alkoikin basson jytke kuulumaan BB'lle asti ja lähdimme pelottomina raivaamaan tietä kohti pääkallopaikkaa läpi kesyttömättlmän viidakon ja lokaalien bambumajojen. Pari kertaa harhailtuamme lopulta löysimmekin paikalle. Tuntui että lähes kaikki saaren asukkaista olivat kerääntyneet paikalle, syömään, juomaan ja tanssimaan. Tiskijukka pyöritteli sopivaan tahtiin myös meidän tuntemia radiomusaa kuin paikallisiakin hittejä, kolme metriä korkeiden kajareiden puskiessa bassoa ilmoille. Oli kyllä normaalisti poikkeavat, mutta mitä parhaimmat kekkerit. Ja mikä parasta meitä turisteja paikalla oli ehkä 20kpl. Eli aitoa ja takuuvarmaa filpparilaista menoa oli luvassa koko pitkän illan, kunnes sähköt katkeaisi.
Pitää syödä, että jaksaa....
...valloittaa tanssilavaa koko pitkän illan. -Hans & Reyes, Sebastian ja Laney taustalla-
Paikalliset pojat, jotka muuten hallitsi tanssilattiaan ja joku luuseri.
Lauantai oli pyhitetty pelkästään lokoilulle rannalla ja rentoutumiselle. Koska olin unohtanut jättää lottokuponkini, niin iltapäivällä oli tosin tarkoitus mennä katsomaan kukkotappelua ja lyömään hieman vetoa. Kaikki näyttikin hyvältä ja kukot varustettiin kymmensenttisillä terillä ja saatiin kehään kovan vedonlyönnin saattelemana. Kuitenkin juuri hetken H-hetkeä, jokin meni vikaa. Toinen kukko oli selkeä suosikki ja sitä oli pelattu 3000paikallista pesoa, kun taas altavastaajaa oli pelattu vain 500 pesolla. Siitä alkoikin puolisen tuntia kestänyt väittely, joka äänen painoista ja ilmeistä pitäen sisälsi melkoista henkistä sodankäyntiä ja solvausta. Kaikilla kylänmiehillä kukonomistajien ohella tuntui olevan mielipide asiasta. Pakko myöntää, että mielessä pyörähti ajatus että koskakohan se kuuluisa AK-47 tulee mukaan kuvioihin ja joku hieman korostaa mielipidettään kevyellä sarjalla taivaille. Paikalla oli kuitenkin myös muutamia lapsia ja kaikki porukka oli tähänkin asti ollut mitä lunkeinta, joten tuo ajatus hävisi mielestä seuraavalla sekunnilla. episodi päättyikin siihen, että toisen kukon omistaja poistui tukijoukkoineen paikalta paikalle jääneiden huudellessa viimeiset herjat heidän peräänsä. Kukot siis molemmat kukot saivat tällä kertaa siis pitää henkensä. Itse jätin kuitenkin 10viikon keston vedon vetämään, joten miljoonia odotellessa.
Gladiaattorin valmistelua, huomaa terä kukon jalassa.
Kun kaikki näytti vielä hyvältä...
Ilta menikin kelluvanbaarin ja häppäreiden merkeissä, jonne myös tilasimme eiliseltä venekuskilta erinomaiseksi osoittautuneet grillikanat riisin kera. Tällä kertaa selviydyimme myös rannan puolelle viereiseen baarin myöhäisemmille iloisille tunneille. Josta matka joidenkin osalta, itseni mukaan lukien jatkui tällä kertaa toiselle koriskentälle paikallisen discon pyörteisiin.
Auringon laskua ja rommikolaa kelluvalla baarilla...voisiko elämä olla parempaa...?
...Kyllä, nimittäin tilaa ruoka lautalle.
Lisää auringon laskua.
Sunnuntaina olikin aika lähteä Cebua kohden, sillä paluulennot olivat varattu su illaksi. Toinen vaihtari seurue lähti jo aiemmin aamulla Cebua kohden, sillä he siellä oli luvassa isommat kukkotappelu areenat. Mä, Sebastian ja Hans kuitenkin jäätiin saarelle hieman pidemmäksi aikaan ja päätimme ottaa klo 13.00 long boatin. No paattihan ei ollutkaan täynnä, joten jouduimme odottelemaan reilun tunnin ennen kuin pääsimme matkaa. Paatti lähti täyttyikin suurimmaksi osaksi paikallisista ja matka Mayaan sujui hyvin tuulesta huolimatta paikallisten laulaessa, sillä joku heistä oli varustautunut kitaralla. Mayasta Cebuun otimme tällä kertaa bussin, joka maksoi n. 1,20€. Luvassa olikin elämäni bussikyyti, sillä auto oli täynnä ja kuski ajoi kuin kaistapää ovet ja ikkunat auki, ehkä maailman kuoppaisimpia tiepätkiä välillä kahdella pyörällä. Kannattais Lintsin herrojen rekrytoida toi kaveri vuoritoradan kuskiks, vaikka ihan kakkoseksi sen kyydit ton kyydin rinnalla jääkin. Tien parannuttua matka olikin sitten rauhoittuikin ja oli aikaa vaihtaa muutama sana lokaalien kanssa. Vajaan neljän tunnin bussimatkan jälkeen ystävälliset kaverit ohjasitvatkin meidät jäämään oikealla pysäkillä, tai siis kohdalla sillä pysäkki voi olla missä vaan ja mistä vaan voi nousta kyytin, pois. Paikkana oli joku ostari ja matkaa siitä lentokentälle ei ollut kuin kymmenisen minuuttia taksilla. Meidän taksi tosin laukesi keskelle kentälle johtavaa siltaa, joten jouduimme vaihtamaan taksia lennosta. Lentokin oli 2,5 tuntia myöhässä, mutta se ei haitannut, sillä eipähän ainakaan allekirjoittaneella ollut mikään isompi kiire takaisin Honkkariin. Ainoa ylläri oli se että lentokentällä pitää maksaa turistivero mikä oli n.11€, eli siis kohtalaisen suuri muuhun hintatasoon nähden. Tästä emme tietysti mitään tienneet ja olimmekin tuhlanneet aika huolella viimeiset paikalliset pesomme. Rahat yhdistettyämme saimme kuitenkin kaikki maksettua ja pääsimme kohti HK:ta ja asuntoille saavuimme joskus kolmen aikaan yöllä. Onneksi maanantaisin tunnit alkaa mulla vasta 19.30 illalla.
Long boattia venaillessa.
Kaiken kaikkiaan reissu oli yksi parhaimmista mitä olen tehnyt. Ihmiset olivat todella ystävällisiä. Saati oli kuin paratiisi ja maisemat olivat kuin matkaoppaan sivuilta, joita ei uskoisi saavan aikaan kuin kuvan käsittelyllä. Oli hienoa nähdä tähtitaivas ja kuulla linnun (..ja kukon)laulu 3kk:n Honkkarin elon jälkeen. Vielä hienompaa oli nähdä paikka jossa ihmiset ottavat elämän todella lunkisti ja näyttävät onnellisilta nykypäivän herkkuja, kuten jatkuvaa sähköä, puhumattakaan taulutelkkareista ja digibokseista. Antoipa taas lisää perspektiiviä ja avasi taas ainakin mun silmiä honkkarin pankki-pukumiehien, bemarien, sikakalliiden muotiliikkeiden ja hektisen elämäntyylin sekä muun materialismin jälkeen. Ja mitä tohon alun matkustustiedotteeseen tulee, niin itse en tuntenut oloani kertaakaan uhatuksi. ( edit. Tänään tosin kyllä luin lehdestä, että pääkaupungissa Manilassa oli paukkunut)
Viime hetken chillailua.
Bussissa matkalla kohti Cebua, vähän tasaisemmalla osuudella uskalsi avata jopa ikkunan alun huonoilla osuuksilla olisi varmasti tippunut kyydistä.
Mikä parasta kaikki tämä lentoineen, majoituksiin ja kaikkineen kustansi vain rapiat 200€. Missään vaiheessa en pihistellyt pätkääkään, enkä miettinyt rahaa. Eli tuolla elää helposti pikku sniiduilulla 10-15€/pvä. Tulee varmasti tuota mietittyä, kun seuraavan kerran lähtee juhlimaan, että kuinka monta yötä tuollakin paratiisi saarella tuli taas tuhlattua joutavuuteen… Mutta eiköhän tässä ole tarinaa ihan tarpeeksi tällä kertaa…kuvia saattaa tulla lisää, kunhan saan niitä muilta loistoreissulle osallistuneilta… se on hellurei…!!!
]]>
